minä ja eestinponi Alban.
Minä ja poni. Tai, sanotaanko, minä ja mun paras kaveri. Aapo. Kaikki alko 16.12.2016, kun menin tallille, mulle kerrottiin että meen sellasella pulleella ponilla. Hain ponin sisälle, varustin sen ja mentiin kentälle. Viskasin itteni selkään. Tunnin jälkeen olin onnellisin pikkutyttö koskaan. Sillon mä rakastuin. Tähän pulskaan poniin nimeltä Aapo. Siitä se lähti. Pitkä ja rankka treenaaminen, ystävyyssuhteen rakentaminen. Ei oo helppoo tehä ystävyyttä eläimen kans. Ei tää poni oo helppo. Mut täs ponis on jotai, mikä saa mut innostumaa. Miten tuntiponiin saa niin vahvan suhteen? Tekemällä töitä. Oon useesti tallilla 16-23, ja teen töitä. Kasvatan luottamusta tähän poniin. Haluun meijän suhteesta TODELLA hyvän. Paremman ja paremman päivä päivältä. Se poni luottaa muhun, ja mä siihen. Se on auttanu mua sillonku pelkäsin hevosia. Sillonku mul on huono päivä, se heijastuu ponin ja se rupee vikuriks. Sillonku oon hyväl pääl, poni on enkeli. Silleen se menee. Karu fakta. Oon tehny to...